Kohti unelmia

Tässähän meinaa elämä mennä niin haipakkaa eteenpäin että saa ihan pitää piposta kiinni ja pistää juoksuksi ettei jää kelkasta. Muistelin kirjoittaneeni alkuvuodesta toiveita tälle vuodelle. En edes aio vielä lukea mitä kaikkea sinne tulikaan silloin listattua, mutta tiedän jo nyt, että moni niistä toiveista on kuin onkin toteutunut, osa jopa ihan itsestään. Ja tänään toteutui se suurin konkreettinen toive ja haave, koko elämäni isoin päämäärä jota kohti on kurkotettu jo niin pitkään etten edes osaa laskea vuosia.

Meistä tuli talonomistajia. 

Se ei ole se 1800-luvun hirsitorppa metsän ja pellon välissä järven rannalla, mutta se on 50-luvun rintamamiestalo metsässä, pienen tien päässä, eikä rantaankaan ole kuin reilun kilometrin matka. Siinä ei ole puuhellaa, mutta siinä on leivinuuni, takka ja pönttöuuni. Siinä ei ole vanhaa täyspuista keittiötä eikä lankkulattioita, mutta siinä on ihanat, sympaattiset viiluovet, parveke ja uusi hieno kylppäri. Ja tilaa kissojen ja koirien temmeltää. 

Siinä ei ole vanhaa kivinavettaa eikä aittoja, mutta siinä on iso autotalli, jossa M saa rassata kulkupelejään niin paljon kuin sielu sietää. Ja on siinä yksi pieni piharakennuskin, se ikuisesti himoitsemani pihasauna. Lahoksi tönöksi juuri sopivan kokoinen harjoituskappale, jonka katon ja seinien kimpussa saadaan opetella remonteeraushommia.

Siinä ei ole vanhaa, villiintynyttä puutarhaa, mutta siinä on melkein kaksi hehtaaria tasaista pihamaata, johon voin suunnitella ja toteuttaa justiisa semmoisen puutarhan ja kasvimaan ja kukkameren kuin vaan ikinä tahdon ja osaan ja saan aikaan. Ja kunhan saadaan raavittua jostain riittävästi rahaa (= aitaverkkoa ja muita tarpeita), koko se piha tulee olemaan koirien temmellyskenttää. Sitä päivää täällä odotellaankin jo kuin kuuta nousevaa, aita on siis prioriteettilistan kärkipäässä mitä tulee hankintoihin. Heti sen jälkeen rakennetaan kissoille katettu ulkotarha, jonne pääsevät ikkunan kautta kulkemaan.

Tässä on menty nyt koko tunnekirjo läpi ja ympäri ja eestaas ja joka suuntaan muutaman viikon sisällä. Päälimmäisin tunne on silti ollut pelonsekainen paniikki. Tyypilliseen tapaani olen stressannut kaikkea mahdollista ja madotonta, mutta pääasia että täysillä ja niin että kaikki yöt menee täristessä hysteerisenä litimärkänä hiestä ja päivät oksennusta nieleskellessä, kun ei ole edes pystynyt syömään mitään. Jos olis ollut mistä laihduttaa, niin tää olis mennyt hyvästä dieetistä, mutta kun jo valmiiksi laihasta lähtee muutama kilo, niin se on jo kaikkea muuta kuin kaunista katsottavaa. Mutta jos nää kaikki perusjutut kuten konkurssit, homeet, sädesienet, salamaniskut, petolintujen viemät lemmikit, varkaat, putkivuodot, tulipalot, työmatkaonnettomuudet, erot, elikoiden rappusissa katkomat jalat ja kissojen sulkemien pellien aiheuttamat häkäkuolemat jne ressaa jo näin alkuunsa pois alta, niin ehkä ne sitten oikeasti kohdalle osuessa osaa ottaa vähän lunkimmin? Niin mä ainakin itselleni kovasti uskottelen. Mutta ihan tosissaan, vielä viikko sitten olin aivan varma että tämä stressi vie mut hautaan ennen kuin päästään edes muuttamaan, mutta elossa ollaan ainakin vielä toistaiseksi. Ja nyt kun on nimet papereissa niin ekaa kertaa koko tämän prosessin aikana tuli tuolla pilkkopimeässä metsässä vesisateessa koiran kanssa kävellessä semmoinen ihana olo että jes, nyt mä olen saavuttanut elämässäni jotain mihin olen aina pyrkinyt. Vaikka se tällä hetkellä onkin vielä pelkkä talo, niin uskon vakaasti, että siitä tulee vielä se ihan oikea Koti, jossa meillä kaikilla on hyvä olla. 

Nyt sitten vaan odotellaan helmikuulle että päästään muuttamaan, ja sitten saakin ruveta opettelemaan vanhan talon kieltä ja tapoja, puulla lämmittämistä, maalaamista, saunaremppaa, tapettihommia. 

Joku ei taaskaan taida nukkua ens yönä.  

Oho, vessassa rusehtaa

Meidän vessa muuttuu pala palalta ruskeaksi, ihan vahingossa. 

Kaarinan Ykköstien kirppikseltä löytyi Mäkisen Kuvastimen ruskea peili niin halvalla että vieläkin hihityttää. Kesällä ihastelin samanlaista Tuula Puraslahden suunnittelemaa kuvastinta rompetorilla, siellä sillä oli hintaa muistaakseni 70 € eikä kuulemma tinkivaraa ollut ollenkaan koska on sen verran harvinainen malli. Myönnetään, en itsekään muista moiseen ennen törmänneeni, eli ei niitä nyt ihan joka nurkan takana myydä. Vaan nytpä se tuli vastaan kahdella eurolla, joten taisi siinä pari riemunkiljahdusta päästä ja askel kassalle oli kovin kevyt ja keinahteleva.  

Peilin päästyä heti tositoimiin piti sen kaveriksi virittää vähän vanhempi kirppislöytö, joka on odottanut sopivaa hetkeä ja inspiraatiota (eli kolmen naulan nakutusta) kesästä saakka. Sopivasti ruskeansävyinen, käyttämätön kangaslokerikko kotiutui Lielahden Fidasta 3,40 € hinnalla. Se olikin oikein tervetullut löytö, taskuihin nimittäin mahtuu piiloon paljon kaikkea tärkeää ja vähemmän tärkeää roinaa mitä vessassa ehkä joskus saattaa tarvita, tai sitten ei. 

Olen vähän sitä mieltä, että tämä jos mikä on universumin tapa yrittää sanoa että kyllä se hieno ruskea roskiksesta löytynyt peilikaappi vaan kuuluisi meidän vessaan, mutta tuolla se edelleen nököttää yksin saunan nurkassa. 

Tsompidyykkysynttärit

Hupsistakeikkaa kun on hujahtanut taas aikaa viimeisestä päivityksestä. En minä vielä ole hanskoja tiskiin lyömässä, jatkuvasti tämä blogi on mielessä mutta kun ei vaan jaksa saada aikaiseksi. Kiitos silti teille jotka jaksatte pysyä kuulolla ja kommentoida, aina se piristää mieltä. 

Viime viikonloppuna oli kekri ja halloveeni ja pyhäinpäivä, ja meitin synttärit. Ihan parasta muuten että paras ystävä on syntynyt ihan melkein samana päivänä kuin itsekin ja justiinsa parhaaseen aikaan vuodesta. Perinteisesti jos universumi on ollut suopea ja on onnistuttu olemaan samalla paikkakunnalla, ollaan tsombeuduttu Turun yöelämään, mutta tässä iässä ei enää oikein jaksa baareilla. Silti, aina jos on mahdollisuus pukeutua tsombiksi niin tilaisuutta ei pidä päästää käsistä, joten kalmaisat kekkerit oli järjestettämän. 

Hullu juhlinta alkoi heti aamusta kun vetästiin aamupalaksi suklaakakkua.

  

Illalla pistettiin pöytä koreaksi ja juotiin mustaa boolia Kockumin sorsasta. Nyt pääsi nämäkin emaliaarteet siihen käyttöön mihin ne on vähänniinkuin hankittu, kyllä nyt kerran vuodessa pitää pöytä kattaa oksumaljalla, perskannulla, pissapotalla ja sorsalla. Olis varmaan maistunut teillekin?

 

Kaikille vieraille ei käynyt kovin hyvin, mutta semmoista se elämä välillä on.

Sitten! Sen sijaan, että tämä parivaljakko olisi lähtenyt kaupungin yöelämään, se lähtikin penkomaan roskiksia. Paras idea ikinä, paitsi että tällä kerralla mentiin periaatteella tyyli ennen kaikkea, ja jätettiin takit ja muut lämmittimet kotiin jotta komiat kostyymimme pääsivät oikeuksiinsa. Mutta onneksi oli tylliä! Pelastin aiemmin syksyllä säkillisen eriväristä tylliä roskalavakuormasta ja raahasin sen kaiken Turkuun. Siitä oli näppärä askarrella vaikka mitä hörsylää ja huivia menoon mukaan. Mutta eihän se paljoa lämmittänyt ja viluhan siinä tuli, mutta laitettiin sitten sauna tulille kun selvittiin reissultamme.  Seuraavat kuvat puhukoon puolestaan, oli meillä vallan hurjan hauska ilta.

  

Teemaan sopivasti yhdestä roskiksesta löytyi hyljätty paha poika. Jälkeenpäin ajateltuna tämä olisi pitänyt pelastaa, mutta sinne se jäi kuolemaan. raasu. 

Saalis ei ollut suuri, mutta muutama aarre kuitenkin löytyi. Mm. Canonin vanha kamera, jossa oli ihan pätevä muistikortti ja akkuakin vielä sen verran että saatiin räpsittyä tilannekuvia.

Kolmihaarainen kynttilänjalka ja hopeoitu tarjotin pääsivät makkaria komistamaan. Pitänee askarrella joku oikein gootteisa asetelma noista vielä, meillä kun on noita samanmoisia kynttelikköjä useampi eri kokoinen.

Kiinnostavaa lasitavaraakin löytyi taas. Itävaltalainen Oberglas-vaasi ja Mäntyharjun Lasin valmistama Eero Rislakin suunnittelema Nina-pullo selvisivät molemmat koettelemuksistaan pienin vaurioin. Ninassa on pieni kolhu pohjassa, Oberglasin suulla on vähän nakerrusta, mutta ei mitään vakavaa. 

Lisäksi löytyi taidetta tämän ison signeeramattoman taulun muodossa, mutta ei me saatu sitä polkupyörän seljässä kulkemaan, eikä sille käyttöäkään keksitty, joten jätettiin se hyvin näkyvästi odottelemaan josko joku onnellinen sen löytäisi ja pelastaisi.

Semmonen oli meitin tsompidyykky, olikos teillä kivat kekrit ja kekkerit?

Läjä vanhaa peltiä

Keräsin samaan kuvaan kaikki viimeisimmät peltilöydöt, tai ainakin ne jotka oli käden ulottuvilla. 

GWS:n pihlajatarjotin löytyi lähetystorilta. Samaa sarjaa meiltä löytyy jo ennestään lasinaluset ja tätä isoa tarjotinta olen etsinyt jo pitkään. Nyt se tuli vihdoin vastaan kukkaroystävälliseen euron hintaan, joten kyllä kannatti odottaa. Kuvassa se näyttää vähän haalistuneelta, mutta oikeasti on lähestulkoon priimakunnossa muutamaa pientä naarmua lukuunottamatta.

Pauligin kahvipurkki ei ole kovinkaan vanha, mutta ostin sen ihan oikeaan tarpeeseen. Se sai korvata vanhemman, punaisen kollegansa, joka falskasi sen verran kannestaan, että pääsi eläkkeelle hyllyyn. Tämä ja oranssiraidallinen englantilainen purkki maksoivat Lielahden kierrätyskeskuksessa yhteensä kolme euroa. Aarikan vihreä Riemuraita löytyi rompetorilta neljällä eurolla, ja kolhuja saanut GWS:n tanhupurkki jostain osto- ja myyntiliikkeestä Kangasalta vitosella. 

Sit vois koittaa pitää pienen tauon peltipurkkien löytämisessä ja vaihtaa vaikka kuviolliseen Fineliin... ;)

Polkujuoksentaa ja kirppislöytöjä

Niin vaan meni nekin suunnitelmat blogin päivittämisestä loman aikana plörinäksi. Kävi nimittäin niin, että kun pistin koneeseen virrat päälle, kuului kamala pamaus, ja sinne possahti melkein tonnin edestä keväällä päivitettyjä pelipalikoita. Vielä ei tiedetä menikö kuvatkin, toivottavasti ei. Ja vaikka tää on nyt jo kolmas mossahtanut kone elämäni aikana niin siltikin olen edelleen maailman huonoin varmuuskopioimaan mitään, ehkä nyt vois koittaa oppia jotain.. Mutta nyt siis käytössä ainoastaan puhelimen netti ja kamera, katotaan onnistuisko tää bloggerointi näin.

Annetaan vanhempien kirppislöytöjen vielä odottaa, kipaisin nimittäin eilen pikavisiitillä Ikaalisten kirpparilla selvittyäni ensin hengissä ensimmäisistä juoksukisoistani sitten kouluaikojen. Sastamalan Ellivuoressa juostiin Pirunpolku-kisa, joka oli kyllä melkonen extremereitti ainakin tämmöiselle ensikertalaiselle. Onneksi uskoin järjestäjiä kun sanoivat että rankka matka on, joten ilmottauduin vaan yhdelle kierrokselle (11 km) ensin suunnittelemani kahden sijaan. Mäkeä riitti, nousumetrejä oli yhteensä 440 ja niihin sisältyi kivikkopolkujen ja umpipöpelikön lisäksi mm. kaksi laskettelurinteen hissilinjaa pohjalta huipulle asti. Jos olisin osannut lukea karttaa ja ymmärtänyt mihin olen ryhtymässä, oisin saattanut jättää väliin. :D Mutta onneksi läksin, oli kyllä huikea kokemus! Enkä ees ollut läheskään viimenen maalissa vaan tulin kahdeksanneksi ajalla 1:22:25. Ens vuonna kaksi kierrosta, kuka lähtee mukaan?! ;)

Paluumatkalla kävin pulahtamassa mukavan vilpoisassa järvessä jotta kehtasin lähteä ihmisten ilmoille

 (olis siellä saunaankin päässyt mutten tajunnut ottaa vermeitä mukaan), ja sitten tukka märkänä kirpulle. Ja sehän kannatti!

Ehkä maailman hienoin pitkä hame maksoi vitosen. Tää oli ihan käsittämätön löytö, koska tähän 182 cm ruhoon on oikeasti mahdotonta löytää maahan asti ulottuvia alaosia, ainakaan riittävän kaposella vyötäröllä. Nyt löyty, ja vieläpä täydellisellä kuosilla. Älkää välittäkö puupökkelöamatsooniolemuksestani tai reikäsestä paidasta, kattokaa tota hametta! Meikä on ihan huumassa!

Mukaan tarttui myös puurasia (2,50 €) sekä tosi painava vihreä päiväpeitto (2 €).

Ja laitetaan tähän nyt vielä yksi vanhempi löytö kun kerta vauhtiin päästiin. Upea vanha kotimainen Utria-merkkinen kolttu maksoi vaivaisen euron seurakunnan kirppiksellä joskus kesämmällä. Vaan mun tuurillani se kinnaa taas vähän joka paikasta vaikka kokolapussa lukeekin 38, mutta onneksi tunnen erään vähän pienemmän, jolle mekko sopinee kuin nenä päähän. :)

Semmosta. Ei haitannut vaikka missasin jälleen kerran Siivouspäivän. 

Kahviaika!

Heipparallaa taas. Tässä sitä vietellään viimeistä lomaviikkoa, aika kivat kelit tuli tälle viimeselle puolikkaalle. :) Koitan nyt saada postailtua vähän ahkerammin, kun on tässä kesän aikana tullut jonkin verran aarteita löydettyä. Tuli vaan tehtyä semmoinen virhe, että liityin kolmen vuoden tauon jälkeen takaisin Facebookiin, ja koukkuunhan minä sinne jäin samantien. En nyt ehkä muuten, mutta kun siellä on niin koukuttavia luontoaiheisia ryhmiä, joihin tulee jatkuvalla syötöllä uusia kuvia ja juttuja, että en malta pitää näppejäni erossa puhelimesta etten vaan missaa jotain uutta ja ihmeellistä itselle ennen tuntematonta sientä taikka ötökkää. Ette arvaa minkälaista taistelua käyn pääni sisällä ton kännykän räpläämisen takia, mutta minkäs teet. Onneksi tulee kohta talvi, sitten toivon mukaan nuo ryhmätkin vähän hiljenevät. 

No mutta takaisin aiheeseen. Aloitetaan kirppislöytösuman purku ihanan oranssista Melittan kahvinkeittimestä, joka löytyi kyläkirppissuunnistuksessa euron hintaan. Pannu ei ole alkuperäinen, mutta muuten vekotin on ihan tosi hyvässä kunnossa ja toimiva, ei ihan kamalasti ole varmaankaan käytetty kun ei ole pahemmin edes kalkkeutunut. Tämä saa kodin ystäväni luota, koska M ei ollut laisinkaan vakuuttunut vehkeen hienoudesta. 

Samana päivänä löytyi myös ihan priimakuntoinen GWS:n valmistama Pauligin kahvipurkki kahdella eurolla naapurista. Ei se nyt mitenkään silmää hivele, mutta ihan hyvä lisä kasvavaan kahvipurkkikokoelmaani.

Ja vielä kolmas kahviaiheinen samalta kierrokselta, vuoden 2011 kalenteripyyhe hintaan 50 senttiä. Ei kaunis sekään, mutta sopivan hintainen kalenteripyyhekokoelmaa kartuttamaan, ja tarvii noita vähän rumempiakin olla kun niitä raaskii käyttää vähän huolettomammin kuin vanhoja ja kauniita.

Tänään kävin pikaisesti kierrätyskeskuksessa ja lähetyskirppiksellä ja huomasin kantaneeni kotiin kamalan läjän vanhoja kankaita. Tuolla ne nyt kuivuu pesun jäljiltä pihalla, yritän kuvailla ne huomenna ja saada jotain tänne blogiinkin asti vielä tässä loman aikana. 

Pikainen kirppisretki Hämeenlinnaan

Heti kun pääsin sanomasta että en mää kesääni viitsi koneen ääressä törsätä niin täällähän sitä taas istutaan. Ihan sillä vaan, että kun kaikki muut kävi viime viikonloppuna Kangasalan Restaurantapäivillä ja löysi vaikka mitä kaikkia hienoja aarteita, niin mepä poikettiinkin vastarannankiiskeinä Hämeenlinnassa parilla kirpulla ja löytyihän sieltäkin jotain. 

Ruskea oli näemmä päivän väri.  Hämeentien kirppikseltä oli pakko napata vitosella mukaan hauskanmallinen emalipurkki. Enpä ole ennen tuommoista tainnut edes nähdä. Mikäköhän sen alkuperäinen käyttötarkoitus on mahtanut olla? Se on kannu ilman kaatonokkaa, ehkäpä kannellinen kolpakko kenties? Paitsi minusta se näyttää kyllä siltä että siinä kuuluisi lukea Hinajaa ja se tulisi välittömästä palauttaa Nalle Puhille, joka varmasti vaeltaa hädissään ympäri Puolen hehtaarin metsää etsien kadottamaansa purnukkaa.

Kantolan Kammarista tarttui mukaan Pala-lokerikko parilla eurolla. Se on alakulmastaan vähän halki, ja myöskin alimmasta lokerosta puuttuu pieni pala nurkasta, mutta eivätpä nuo viat käyttöä haittaa. 

Ja vielä samaiselta kirpulta kotiutui Plastexin Inkivääriä-purkki. Se oli -50% alessa joten köyhdyin siitä 1,50 €. Sekä tätä että Palaa pyörittelin kädessäni pitkät tovit, ja kannettuani niitä korissani koko kirpparin ympäri meinasin ne vielä palauttaa paikalleen, mutta mukaan ne lähti sitten kuitenkin.  

Käytiin me Suurkirppikselläkin, mutta sieltä ei löytynyt mitään kuvaamisen arvoista. Pari pellavaista laudeliinaa, tosi kattava iskemätön ensiapulaukku parilla eurolla, koirille vinkulelu ja kissoille taas uusi aktivointikulho eli semmoinen koirien ahmimisenestoruokakuppi. Sieltä lähdettiinkin sitten köröttelemään pikkupojan syntymäpäiväkekkereille, matkalla tosin ehdittiin poiketa vielä Mierolan sillalla syömässä kesän ekat irtojätskit. 

Kiva oli reissu, tars ottaa uudestaan pikimmiten ja vähän pidemmällä kaavalla.

Heinäkuiset romppeet

Voi hyvänen aika kun tämä kesä menee ihan hirmuisella vauhdilla. Puolet lomastakin oli ja meni, onneksi puolet on vielä edessä kuukauden päästä. Me on tehty vaikka mitä ja käyty vaikka missä, mutta kuvien läpikäynti ja kirjoittaminen vie aina koko illan jos siihen ryhtyy, joten on tämä blogin päivittäminen sitten jäänyt koska en ole halunnut törsätä kesääni koneen ääressä.

Mutta viikonloppuna täällä oli taas rompetori ja nyt löyty sen verran herkullisia juttuja että niistä oli pakko tulla pikaisesti postaamaan kännykkäkuvien kera. 

Keltavihreä Europa-merkkinen seinäkello oli ihan pakko saada, vaikka se onkin ihan vähän halki yläreunasta. Kasassa se pysyy kuitenkin eikä halkeamaa edes näe ellei nyt ala oikein syynäämään. Pyynti oli 15 €, mutta oikein hauskan tinkaussession jälkeen köyhdyin kaunottaresta 7 €. Se pääsi heti olkkarin seinälle vihreän väistyttyä porstuan ja keittiön välimaastoon.  

Keltaoranssit Sarviksen Majurit oli osittain kummallisen harmaan tatiman peitossa, mutta uskalsin maksaa neljästä henkarista kympin kuitenkin, tiukan tinkauksen jälkeen toki. Vähän turhan innokkaasti niitä käsittelin OnXon-kivellä ja niinhän siinä kävi että hankasin pinnan paikoitellen ihan himmeäksi. Mutta ei ne kyllä puhtaaksi olisi lähteneet vähemmällä hinkkaamisella, tai näin ainakin itselleni nyt uskottelen, joten ei auta murehtua. Nyt mä vaan mietin että olisikohan se ihan kuolemaantuomittu ajatus jos niihin suhhuttaisi kerroksen spraylakkaa niin kimmeltäisivät taas... Pitänee uhrata yksi testikappaleeksi ja kattoa kuinka käy.

Punainen leimaton emaliämpäri lienee Fineliä, mutta irtosi yllättäen niinkin halpaan hintaan kuin neljä euroa. Reunassa on pari kolhua niinkuin kuvasta näkyy, mutta muuten se on ihan ehjä ja hyväkuntoinen. Tämä oli oikein iloinen löytö.

Messinki(?)kärpänen halusi ihan ehdottomasti lähteä mukaan kolmella eurolla. Tuhkakuppihan tuo oikeasti on, siivet nousee ylös ja siellä on tuhkasäiliön lisäksi vielä tellingit kahdelle tupakalle. Mutta koska M on vaihtanut syöpäkääryleensä ihan tyystin sähköisiin savukoneisiin (kirjaimellisesti) niin tämä kärpänen saapi toimia ihan vaan koristeena, ja siinähän se onkin tosi hyvä, tuommosia voisi ruveta ihan vaikka keräilemään.  

 Löytyi sieltä sitten vielä yksi muukin juttu, mutta siitä lisää toisella kertaa. :)

Ensi viikonloppuna olis Kangasalla Restaurantapäivät. Vähän tekisi mieli mennä, muttakun siellä tars olla jo aamusta aikasin jos meinais jotain löytää, ja se nyt on sula mahdottomuus. Mutta jos on kiva ilma niin miksei sinne taas lähtisi ihan vaan ihmettelemään niinkuin viime vuonnakin. Ellei keksi jotain muuta kivaa ajanvietettä, kuten vaikka mattojen pesu.

Uudet vanhat purkit ja viikonlopun menovinkki

Peltipurkkikokoelma on kasvanut kahdella. Punainen, englantilainen purkki löytyi Ikaalisista kolmen euron hintaan, vihreä Aarikan Tuliainen taasen Turusta kuudella eurolla. Punainen on ihan tosi hyvässä kunnossa, mutta Tuliaisessa on ruosterinkula ja vähän muutakin sanomista sisäpuolella. En vaan malttanut jättää sitä ostamatta, pitihän sitä nyt Turun reissulta tuliaisia tuoda.

Meikäläisellä alkaa huomenna ihan oikea loma! Sitä pitäisi lähteä juhlistamaan heti illalla hevikeikalle, sikälimikäli pystyy pysymään hereillä. Viikon varsinainen kohokohta koittaa kuitenkin vasta lauantaina, kun Mobiliaan kokoontuu taas iso kasa seiskytluvun autoja. 70's Arjen Klassikot -tapahtuma järkättiin viime vuonna ekaa kertaa ja siellä oli niin vallan mukavaa, että nyt M otti ja pisti meitin Taunuksenkin kuntoon ihan varta vasten. En olisi ikänä uskonut, mutta niin vaan se tuokin peltipurkki meni leimasta läpi ihan pienellä laitolla, vaikka on seissyt pihassa melkein kaksi vuotta. Lisäremppaa seuraa ensi viikolla, mutta toivottavasti päästään sillä nyt tuossa kunnossa Kangasalle ja takaisin.  

Sinne sitten vaan kaikki muutkin kynnelle kykenevät! Lisätietoja löytyypi täältä. Ja saapi tulla nykimään hihasta jos tunnistaa, me varmaan pyllistellään siellä kameroitten kanssa ja kuolataan toisten menopelejä. :)

Terveisiä rompetorilta

Se on taas kesä ja rompetorit, voi jee! Kesän ekasta romppeesta viime kuussa ei tarttunut mitään mukaan, mutta eilen kävin taas, ja nyt ei tarvinnut tulla tyhjin käsin kotiin. 

Kiinalainen emalimuki ja iso läjä Sarviksen aterimia maksoi yhteensä vaivaiset 1,50 €. Punainen isompi emalimuki ja alemman kuvan iiihana oranssi pöytäliina irtosi yhteensä vitosella. Mukissa ei ole leimaa, mutta korvan mallin ja mittojen puolesta uskoisin sen olevan Fineliä. Margariinilaatikosta ja kalenteripyyhkeistä köyhdyin yhteensä 10 €.  

Pöytäliina ei oikeasti ole ollenkaan haalistunut, vaikka kuvassa vähän siltä näyttääkin. Pyyhkeistä alempi on käytössä nuhjaantunut ja tahriintunut, mutta toinen on paremmassa kunnossa. On siinäkin vähän sanomista, mutta en ole vielä koittanut lähteekö se kokonaan puhtaaksi. 

Jokos te ootte korkanneet rompetorikauden?

Ulkona

Täällä ollaan taas oltu kohta viikko räkätaudissa ja viime viikonlopun ihanat kesäilmatkin meni ihan tyystin neljän seinän sisällä koomaillessa. Nyt jo vähän jaksaisi paremmin koiria lenkittää, mutta tänään saa silti ihan ilman huonoa omaatuntoa istua koneella, koska ulkona tulee vettä ihan reippaasti maahan asti. Koirat oli hyvin yksimielisiä siitä että pieni metsälenkki piisaa, ehkä me koitetaan illemmalla uudestaan jos tuo keli tuosta vähän selkenisi. Mutta nyt on hyvä kaivella kameroiden ja puhelimen syövereistä kaikenlaista kuvamateriaalia mitä tässä kevään mittaan on tullut räpsittyä. 

Tänä vuonna on ollut taas tosi paljon sammakoita, ja viime vuoteen verrattuna ihan erityisen paljon kutua. Lunis teki erään sammakon kanssa vähän lähempää tuttavuutta, mutta eipä tuo prinssiksi muuttunut. 

Ja arvatkaa mitä! Tämän vuoden toivelistalta voi yhden toiveen rastia toteutuneeksi, sillä näin kuin näinkin vihdoin elämäni ensimmäistä kertaa vesiliskon! Ihan ihkaelävän, siellä se ojassa mennä polskutteli! Kuvaa siitä en saanut, mutta täytyy mennä kameran kanssa ihmettelemään josko otus näyttäytyisi uudestaan. 

Viime viikolla törmättiin aamuvarhaisella myös kesän ensimmäiseen ukkoetanaan. Voi kun se oli komea. 

Tämä taisi olla melkoinen korvasienikevät. En minä niitä etsimällä ole etsinyt, enkä edes ole potentiaalisilla paikoilla käynyt katselemassa koska en niitä kerää koska ovat pelottavia, mutta ihan tuolla polkujen varrella niitä on näkynyt siellä sun täällä, lukumäärällisesti ihan heittämällä enemmän mitä olen aikaisemman elämäni varrella koskaan nähnyt edes yhteensä. Hetken harkitsin josko niitä uskaltaisi käyttää, mutta kattellaan uudemman kerran sitten kun on mahdollisuudet kokkailla ulkona, minen halua mitään myrkkyhöyryjä huoneilmaan.

Mutta korvasienten innostamana piti käydä katsastamassa myös poimukellomörskypaikka, ja siellähän niitä törötti vaikka kuinka. Jäi kuitenkin keräämäti nekin, kun olivat vielä vähän turhan pieniä silloin.  

Mustikat on kukkineet nyt ihan hirmusuurin kukin, mutta kimalaisia on näkynyt harmittavan vähän. Saa nähdä riittikö pölyttäjiä takaamaan hyvä mustikkavuosi. Mutta oikeasti, missä kaikki kimalaiset on?

Turusta löytyi musta pihlaja. Viime vuoden marjat ei ole kelvanneet kenellekään ja ne on mädänneet ja kuivuneet niille sijoilleen. Aika komia ilmestys kaikessa karmivuudessaan.

Meidän rantapolusta taas ei karmivaa saa sitten millään, tuolla se sielu lepää jos jossain.

Ja vaikka ihan justiinsa vasta voikukat alkoi kukkimaan, niin nyt osa on jo ihan ehtoopuolella. Meinaako tämä sitä että kesä on ohi jo?

Orvokit kukkii sinisenä vaippana, eräs ryökäle vaan tuli koko ajan häiriköimään kun yritin niitä kuvata. 

Jättiläismäinen ampparikin jo tavattiin. Koko ei tästä ihan käy ilmi, mutta oli se paljon isompi mitä normaalit kaverinsa.  

Ja lopuksi ilouutinen eiliseltä, ensimmäiset suopursut on auenneet! Voi sitä tuoksun huumaa, sen kun saisi purkkiin niin ei tarttisi ikinä harkitakaan mitään muuta haisua. Rakastan, rakastan, rakastan!

Semmosta täällä. Mitäs siellä?

Halpaa rihkamaa ei voi vastustaa

...Ainakaan kirpparilla.

Tää oli taas näitä että pakkoko tuokin nyt taas on ostaa. Mutta hei, iso säkillinen koruja ja pääkalloja ja vaikka mitä tilpehööriä kahdella eurolla, oliko mulla muka jotain vaihtoehtoja? Vaikka menis pelkästään arkartelumateriaaliksi niin oli halpa ostos, mutta kun kävin kaikki läpi niin löytyihän sieltä ihan semmoisenaankin käyttökelpoista tavaraa. 

Vaan saattaapa tuo olla, että osa koruista pääsee uudestaan kirpparille ja kiertoon, kun nyt vihdoin sain varattua oman pöydän.