torstai 11. kesäkuuta 2015

Uudet vanhat purkit ja viikonlopun menovinkki

Peltipurkkikokoelma on kasvanut kahdella. Punainen, englantilainen purkki löytyi Ikaalisista kolmen euron hintaan, vihreä Aarikan Tuliainen taasen Turusta kuudella eurolla. Punainen on ihan tosi hyvässä kunnossa, mutta Tuliaisessa on ruosterinkula ja vähän muutakin sanomista sisäpuolella. En vaan malttanut jättää sitä ostamatta, pitihän sitä nyt Turun reissulta tuliaisia tuoda.


Meikäläisellä alkaa huomenna ihan oikea loma! Sitä pitäisi lähteä juhlistamaan heti illalla hevikeikalle, sikälimikäli pystyy pysymään hereillä. Viikon varsinainen kohokohta koittaa kuitenkin vasta lauantaina, kun Mobiliaan kokoontuu taas iso kasa seiskytluvun autoja. 70's Arjen Klassikot -tapahtuma järkättiin viime vuonna ekaa kertaa ja siellä oli niin vallan mukavaa, että nyt M otti ja pisti meitin Taunuksenkin kuntoon ihan varta vasten. En olisi ikänä uskonut, mutta niin vaan se tuokin peltipurkki meni leimasta läpi ihan pienellä laitolla, vaikka on seissyt pihassa melkein kaksi vuotta. Lisäremppaa seuraa ensi viikolla, mutta toivottavasti päästään sillä nyt tuossa kunnossa Kangasalle ja takaisin.  


Sinne sitten vaan kaikki muutkin kynnelle kykenevät! Lisätietoja löytyypi täältä. Ja saapi tulla nykimään hihasta jos tunnistaa, me varmaan pyllistellään siellä kameroitten kanssa ja kuolataan toisten menopelejä. :)

sunnuntai 7. kesäkuuta 2015

Terveisiä rompetorilta

Se on taas kesä ja rompetorit, voi jee! Kesän ekasta romppeesta viime kuussa ei tarttunut mitään mukaan, mutta eilen kävin taas, ja nyt ei tarvinnut tulla tyhjin käsin kotiin. 


Kiinalainen emalimuki ja iso läjä Sarviksen aterimia maksoi yhteensä vaivaiset 1,50 €. Punainen isompi emalimuki ja alemman kuvan iiihana oranssi pöytäliina irtosi yhteensä vitosella. Mukissa ei ole leimaa, mutta korvan mallin ja mittojen puolesta uskoisin sen olevan Fineliä. Margariinilaatikosta ja kalenteripyyhkeistä köyhdyin yhteensä 10 €.  


Pöytäliina ei oikeasti ole ollenkaan haalistunut, vaikka kuvassa vähän siltä näyttääkin. Pyyhkeistä alempi on käytössä nuhjaantunut ja tahriintunut, mutta toinen on paremmassa kunnossa. On siinäkin vähän sanomista, mutta en ole vielä koittanut lähteekö se kokonaan puhtaaksi. 


Jokos te ootte korkanneet rompetorikauden?



keskiviikko 3. kesäkuuta 2015

Ulkona

Täällä ollaan taas oltu kohta viikko räkätaudissa ja viime viikonlopun ihanat kesäilmatkin meni ihan tyystin neljän seinän sisällä koomaillessa. Nyt jo vähän jaksaisi paremmin koiria lenkittää, mutta tänään saa silti ihan ilman huonoa omaatuntoa istua koneella, koska ulkona tulee vettä ihan reippaasti maahan asti. Koirat oli hyvin yksimielisiä siitä että pieni metsälenkki piisaa, ehkä me koitetaan illemmalla uudestaan jos tuo keli tuosta vähän selkenisi. Mutta nyt on hyvä kaivella kameroiden ja puhelimen syövereistä kaikenlaista kuvamateriaalia mitä tässä kevään mittaan on tullut räpsittyä. 

Tänä vuonna on ollut taas tosi paljon sammakoita, ja viime vuoteen verrattuna ihan erityisen paljon kutua. Lunis teki erään sammakon kanssa vähän lähempää tuttavuutta, mutta eipä tuo prinssiksi muuttunut. 




Ja arvatkaa mitä! Tämän vuoden toivelistalta voi yhden toiveen rastia toteutuneeksi, sillä näin kuin näinkin vihdoin elämäni ensimmäistä kertaa vesiliskon! Ihan ihkaelävän, siellä se ojassa mennä polskutteli! Kuvaa siitä en saanut, mutta täytyy mennä kameran kanssa ihmettelemään josko otus näyttäytyisi uudestaan. 

Viime viikolla törmättiin aamuvarhaisella myös kesän ensimmäiseen ukkoetanaan. Voi kun se oli komea. 


Tämä taisi olla melkoinen korvasienikevät. En minä niitä etsimällä ole etsinyt, enkä edes ole potentiaalisilla paikoilla käynyt katselemassa koska en niitä kerää koska ovat pelottavia, mutta ihan tuolla polkujen varrella niitä on näkynyt siellä sun täällä, lukumäärällisesti ihan heittämällä enemmän mitä olen aikaisemman elämäni varrella koskaan nähnyt edes yhteensä. Hetken harkitsin josko niitä uskaltaisi käyttää, mutta kattellaan uudemman kerran sitten kun on mahdollisuudet kokkailla ulkona, minen halua mitään myrkkyhöyryjä huoneilmaan.


Mutta korvasienten innostamana piti käydä katsastamassa myös poimukellomörskypaikka, ja siellähän niitä törötti vaikka kuinka. Jäi kuitenkin keräämäti nekin, kun olivat vielä vähän turhan pieniä silloin.  


Mustikat on kukkineet nyt ihan hirmusuurin kukin, mutta kimalaisia on näkynyt harmittavan vähän. Saa nähdä riittikö pölyttäjiä takaamaan hyvä mustikkavuosi. Mutta oikeasti, missä kaikki kimalaiset on?


Turusta löytyi musta pihlaja. Viime vuoden marjat ei ole kelvanneet kenellekään ja ne on mädänneet ja kuivuneet niille sijoilleen. Aika komia ilmestys kaikessa karmivuudessaan.


Meidän rantapolusta taas ei karmivaa saa sitten millään, tuolla se sielu lepää jos jossain.


Ja vaikka ihan justiinsa vasta voikukat alkoi kukkimaan, niin nyt osa on jo ihan ehtoopuolella. Meinaako tämä sitä että kesä on ohi jo?


Orvokit kukkii sinisenä vaippana, eräs ryökäle vaan tuli koko ajan häiriköimään kun yritin niitä kuvata. 


Jättiläismäinen ampparikin jo tavattiin. Koko ei tästä ihan käy ilmi, mutta oli se paljon isompi mitä normaalit kaverinsa.  


Ja lopuksi ilouutinen eiliseltä, ensimmäiset suopursut on auenneet! Voi sitä tuoksun huumaa, sen kun saisi purkkiin niin ei tarttisi ikinä harkitakaan mitään muuta haisua. Rakastan, rakastan, rakastan!


Semmosta täällä. Mitäs siellä?


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...